Niin, tarviiko sitä buukata kalenteri täyteen!?!

Eilen ampasin töiden jälkeen Vesilahteen Mirjalle (Kennel Eisern) hakemaan aina yhtä ihanaa Julista mun herraseuraksi tunnistusmerkitsijäkurssille. Päästyäni perille huomasin olevani synttäreillä ja juovani kahvia kakun kera. Leipurimestarina Emma Lehto (syntymäpäiväsankari oli Sanni), hyvää oli! No, ei lähtenyt koko Pöntynen-Lehto- perheen harmiksi Julis mun matkaan vaan lähti hieman hillitympi Damotchka. Illalla "siistin" Damotchkasta nätin marsun näköisen, etäisesti koiraa muistuttavan, otuksen. Suoraan saunaan ja nukkumaan.

Aamulla kello soi kukonlaulun aikaan ja eikun matkaan. Vitolla nopea pyrähdys Uuraisille tunnistusmerkitsijäkurssille. Meitä ei ollut kurssilla kuin 5 osallistujaa, joten tunnelma oli varsin leppoisa. Kiva kerrankin olla tällaisella "pienellä" kurssilla, järjestelytkin olivat vallan erinomaiset! Damotchka saattaa olla eri mieltä kurssin viihtyvyydestä, koska neiti sai kunnian olla mun ensimmäinen harjoituskappale. Nyt puuttuu enää yhdeksän onnellista. Kurssin jälkeen Viton nokka kohti Vesilahtea, Damotchka kotiin ja minä omaani. KAIIKI VAPAAEHTOISET UHRAUTUJAT VOIVAT ILMOITTAUTUA!

Matkalla juttelin Suskin kanssa puhelimessa. Valtin iskä Nuutti oli ollut ROP ja RYP-2 Hyvinkäällä ryhmiksessä. HYVÄ ISKÄ! Meidän periaattessa-ei-tykkää TYSON oli PU2 ja sai sertin. Hyvä Tyson! Juttelin myös Hannan kanssa, Pohjoismaiden mestaruuskisat ei tällä kertaa päättyneet Oravan voitonjuhlaan. Veetillä oli ollut juhlat jo metsässä... Nyt saunaan ja nukkumaan, aamulla töihin.