No, pitkähköstä talvilomastaan huolimatta ei se Vito kauaa jaksanut porskuttaa. Maanantaiaamuna rengas oli taas tyhjänä. Wexi toi mulle renkaankorjausvaahtoa, mikä auttoi kummasti.

Eilen illalla kuulin pahaenteistä rohinaa edestä. Pikaisen tutkimuksen jälkeen todettiin, että vika on jarruissa. Onneksi autotallissa oli vielä Viton mentävä kolo, joten Wexi ajoi sen takaisin talliin. Lopullinen diagnoosi on, että jarrupalat ja -levyt uusiksi ja jotkut suojakumit myös.

Alkaa mennä pikkuhiljaa hermot paitsi mulla, myös Wexillä. Ei varmaan oo kivaa viettää kaikki vapaa-aikansa autotallissa korjaamassa autoa. Eli jos vielä siitä autosta hajoaa jotain, saattaa olla että harkitsen meidän yhteiselon loppumista. Ehkä.