No niin, taas on käyty Jyväskylässä.

Mirja toi Monan mulle perjantaina pikkujouluihin (TIEDETÄÄN!!!), jotta vien sen kehään Jyväskylässä. Mirjalla oli muuta menoa ja pittähän sitä auttaa kaveria jos vaan voi! Muutaman tunnin yöunilla ampasin lauantaiaamuna matkaan lomalta palanneelle Vitolla Valtti ja Mona kyydissä. Matka meni hyvin, onhan toi kosla levännyt yli kuukauden, joten nyt pitäis jaksaa. Suuttimet on kuosissa ja karstat pois. Hyvin jaksoi mun espanjassa marokkolaisten kasaama saksalainen perille. Olin itsenikin suureksi hämmästykseksi ensimmäisenä häkkialueella! Koskaan aikaisemmin tällaista ei ole tapahtunut, joten hetki meni pyöriessä ympyrää ja paikkaa valitessa. Onneksi alueelle tuli nopeesti muitakin etten mennyt vallan sekasin tästä yksinäisyydestä.

Ensimmäisenä kehään sertiä vaille valio Vaakku eli Eisern Weiss Wagner tuloksena PU3, kyllä otti päähän! No, ei muuta kuin Mona eli Niwigga's White Mona Lisa narun päähän ja kehää valloittamaan, tuloksen PN3! HITTO! Otti vielä enemmän päähän! Tuomari kyllä selvästi tykkäs Monasta, mutta kun Mona päätti, että ei halua enää yhtään kulkea ton oudon akan kanssa, niin sit tulos oli tämä. No, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja vielä yksi koira kehään. Kannattaa kokeilla myös toista tuomaria, jos se auttais. Valkoisten tuomari antoi kaikille ERI:n, mutta mustien tuomari oli varsinkin aamusta kovin valikoiva. Eli Maaretin Sulo kehään ja juoksuksi. Ja uskomatonta mutta totta, PU2 ja vara-CACIB! Taas vietiin vierestä!!! Onnittelut Arjalle, huonolle ei hävitty.

Ryhmien jälkeen matkasin Suvin kautta Hotel Jaatiseen ja Tomi loihtiman ruoan ja saunan jälkeen sänky kutsui vaikka olis ollut kiva vielä rupatella. Aamulla noustiin hyvissä ajoin että ei varmasti myöhästytä eikä tule kiire. Yhtäkkiä huomaan, että kello on melkein yhdeksän eli ollaan vajaat puoli tuntia myöhässä. Ei hätää, hyvin ehditään kun nyt lähdetään.

Pyörin siinä auton ympärillä ja huomaan, että mun kolme (3) päivää vanhoista talvirenkaista on yksi päättänyt tyhjentyä. Ei hitsin hitsi, suora reitti ilman tuulilasinäkymää (jäätä) huoltoasemalle ja ilmaa renkaaseen. Onneksi matkaa oli vain vajaat 150 metriä. Täytyy sanoa, että ei ole ihan mun vahvinta alaa noi renkaiden täytöt, mutta kun on kiire, niin nopeus omaksua uusia asioita on valttia! Matkalla tehtiin sotasuunnitelma jos vaikka tulis vielä enemmän kiire.Paikan päällä yritettiin kurvata purkupaikalle, mutta meidät ohjattiin tyhjään parkkiruutuun. AIKA HUONO SÄKÄ... Jonoja ei onneksi ollut, joten hyvin ehdittiin. Muut oli kyllä jo vähän huolissaan, kello oli kieltämättä aikas lailla tasan 10. Kauheen hyvä, että toi koiruus siirtyi avoimeen luokkaan, niin jää tota pelivaraa tas enemmän...

Kehässä Valtti oli valttia ja voitti urokset, sai sert:n ja CACIB:n. Suskin Tyson oli PU2. Tuomari oli aikas tiukka, uroksissa vain 4 koiraa sai eri:n. Nartuissa voiton vei oikeutetusti Valtin sisko Jade, kaksikon täti Dixikin sijoittui, en tosin osaa sanoa oliko PN3 tai 4. SORI! ROP- kehässä Valtti jyräsi voittoon. Suskilla oli myös kasvattajaluokka, joka oli luonnollisesti ROP. Kuviakin otettiin, mutta jotenkin se linssi vääristää meidät ihan holtittoman näköisiksi. Mehän ollaan luonnossa aina hyvännäköisiä!

Eipä sitten muuta kuin odottelemaan ryhmiä. Ohimennen hoidettiin siinä myös amerikanakitakehän taputus- ja kannustusosasto, kun aikaa oli. Juttujen taso oli erittäin huono, kuten aina. Hauskaa oli, ei voi muuta sanoa! Ryhmän otti Hans Lehtinen ja Valtti oli täynnä virtaa. No, siitä ei hyvä seuraa, se on fakta. Valtti laukkas kehään mennessä ja olin hieman ylättynyt että meidän otettiin jatkoon. No, Valtti jatkoi samalla askellajilla joten ei sijoitusta tällä kertaa. Ei missään nimessä saa olla pettynyt.

Kotimatka meni onneksi hyvin. Kiitokset Jämsän Shellin reippaalle miesasiakkaalle, joka neuvoi renkaan täydentämisessä. Mona jäi kyydistä ABC:llä, voi sitä surun hetkeä! Ensi viikonloppuna Turkuun, toivottavasti muuten samalla tyylillä paitsi että laukat pois.